Tekstien takana

Tervetuloa blogiin! 

Olemme Linnea ja Niko, vähän päälle kolmikymppinen pääkaupunkiseudulla asuva pariskunta. Esikoistyttäremme Kaisla kuoli helmikuun 2021 lopussa, heti synnyttyään hätäsektiolla. Jokin meni kaamealla tavalla pieleen heti synnytyksen alussa, kenties napanuora jäi puristuksiin. Sekä meidän että hoitohenkilökunnan järkytykseksi Kaisla ei selvinnyt hapenpuutteesta ja siitä seuranneista komplikaatioista. Virallinen kuolinsyy oli mekoniumaspiraatio, todellinen kuolinsyy noin tiivistetysti surkeiden sattumusten summa. Kaisla oli terve ja raskauskin täysiaikainen (rv 40+6), mutta hän ei koskaan vetänyt henkäystäkään.

Blogi on meille tapa kohdata surumme samoin kuten alusta asti: toiminnan kautta, yhdessä ja mahdollisimman elämänmyönteisesti. Ehkä blogista on myös hyötyä jonkun muun surutaipaleella - me ainakin olemme saaneet runsaasti lohtua vertaisten kirjoituksista.

Alun perin oli tarkoituksena päivittää vuorotellen, mutta Niko ei ole työuupumuksen vuoksi pystynyt päivittämään yli puoleen vuoteen. Hän tulee toivottavasti jatkamaan aikanaan. Myös Linnean päivitysväli on surun edetessä kasvanut ja se on nyt noin kuukauden pituinen. Kuvitus on itse tuottamaamme, ellei toisin sanota.

Tunnisteita: lapsen kuolema, vauvan kuolema, suru, surutyö, elämää surun kanssa


Kommentit