Tekstien takana

Tervetuloa blogiin! 

Olemme Linnea ja Niko, vähän päälle kolmikymppinen pääkaupunkiseudulla asuva pariskunta. Esikoistyttäremme Kaisla kuoli helmikuun 2021 lopussa, heti synnyttyään hätäsektiolla. Jokin meni kaamealla tavalla pieleen heti synnytyksen alussa, luultavasti napanuora jäi puristuksiin. Sekä meidän että hoitohenkilökunnan järkytykseksi Kaisla ei selvinnyt hapenpuutteesta ja siitä seuranneista komplikaatioista. Virallinen kuolinsyy oli mekoniumaspiraatio, todellinen kuolinsyy noin tiivistetysti surkeiden sattumusten summa. Kaisla oli terve ja raskauskin täysiaikainen (rv 40+6), mutta hän ei koskaan vetänyt henkäystäkään.

Blogi oli alun perin meille tapa kohdata surumme meille parhaiten sopivalla tavalla: tominnan kautta, yhdessä ja mahdollisimman elämänmyönteisesti. Arvelimme myös, että blogista voisi olla hyötyä jonkun muun surutaipaleella - me itse olemme saaneet runsaasti lohtua vertaisten kirjoituksista. Nyt päivittäessämme tätä tekstiä (joulukuussa 2022) elämä on kuitenkin jatkunut ja meillä on puolivuotias "pähkinä", eli lapsen kuoleman jälkeen syntynyt vauva. Näin ollen aiheeksi on surun ohella noussut myös yhtä lasta vajaan perheen elämä. Tähän uuteen arkeen keskittyvät kirjoitukset on merkitty blogissa omalla #pähkinä-tunnuksellaan, jotta ne voi halutessaan jättää lukematta.

Alun perin oli tarkoituksena päivittää vuorotellen, mutta Niko ei ole työuupumuksen ja "writer's blockin" vuoksi saanut kirjoitetuksi alun jälkeen. Nyt tammikuussa 2024 alkaa vaikuttaa epätodennäköiseltä, että hän enää jatkaisi. Myös Linnean päivitysväli on surun edetessä kasvanut ja se on nyt mallia kerran-pari vuodessa. Kuvitus on itse tuottamaamme, ellei toisin sanota.

Tunnisteita: lapsen kuolema, vauvan kuolema, suru, surutyö, elämää surun kanssa, pähkinä, sateenkaari, sateenkaarivauva