Pähkinän odotus, 3. kolmannes (Linnea) #pähkinä

Kirjoitus vuodelta 2021-2022. Minulta jäivät silloin julkaisematta nämä pähkinän odotus -sarjan kaksi viimeistä osaa. Tämä teksti on siis 1. pähkinän odotusaikana kirjoitettu. Nyt olen ainoastaan hieman editoinut kieliasua ja lisännyt kuvat. Pähkinän odotus -sarjan ensimmäisen osan löydät täältä: Pähkinän odotus, 1. kolmannes ja toisen osan täältä: Pähkinän odotus, 2. kolmannes

Vk 28
Ehdin palata loman jälkeen töihin jokuseksi päiväksi, kunnes flunssa iskee. Ei edes kuumetta, mutta tulen olemaan sairaslomalla yli viikon (ei korona).

Vk 31
Huonoja uutisia kaveripiirissä. Tutulla toinen myöhäinen keskenmeno ja erään vertaisen pähkinävauva syntyy pikkukeskosena. Virkkaan pikkukeskoselle turvalonkeron. Pari päivää myöhemmin minulla on raskas päivä. Kaikki tähän asti poissa pysynyt kauhu lävähtää päälle aivan yllättäen, aivan tavallisena tiistaiaamuna. Olen aivan varma, että vauva kuolee kohta, vaikka hän liikkuu vilkkaasti vatsassa. Sinnittelen töissä pari tuntia, jos olo vaikka helpottaisi. Lounas hyvässä seurassakaan ei auta. Ilmoitan esihenkilölleni, että olen työkyvytön, koska olen aivan tolaltani. Jään sairaslomalle ja menen Naistenklinikalle näytille. Siellä ollaan ymmärtäväisiä ja sanotaan, että tein oikein, kun tulin. Meidät tutkitaan ja kaikki on täysin kunnossa. Saan ultrakuvan, jossa näkyyvät pienet varpaat, jotka ovat melkein suussa. Jo tieto ultraan pääsystä helpottaa, mutta kestää vielä kauan ennen kuin pahin ahdistus hälvenee.

  

Olen vielä paniikkia seuraavankin päivän sairaslomalla (pomon ehdotuksesta). Käyn pelkopolilla ja kirjaamme ylös toiveitani synnytykseen. Tämä osoittautuu minulle erittäin tarpeelliseksi. Käyn myös lounaalla kollegoiden kanssa (koska haluan), mutta sitten pitääkin palata kotiin lepäämään. Toisena päivänä romahduksen jälkeen koen voivani palata töihin ja näin sitten teenkin.

Ehkä vertaisten huonot uutiset laukaisivat ahdistuksen? Toisaalta ahdistus on kyllä ollut olemassa, ei vaan niin pinnassa. Joka tapauksessa on hyvä, että päädyin käsittelemään piilossa pysyneitä tunteita. 

Vk 32
Erikoista tyyneyttä. Herään aamuisin ja olen vain tyytyväinen, että Mötkylä on nyt täällä kanssamme, kävi miten kävi. Tällaista rauhaa olen kokenut viimeksi vuosi sitten, pian Kaislan kuoleman jälkeen. Mieli on kuin peilityyni järvi kesäisenä aamuna, kun utu ei ole vielä noussut. Tämä on hyvin poikkeuksellista minulle. Olen eloisa ja puhelias ihminen ja enimmäkseen mieleni on levoton. Onko kyseessä nyt se kuuluisa raskaushehku? Seesteisiä aamuoloja jatkuu viikon-parin verran.

Vk 33

Verohallinnon sivujen mukaan minulla on 1 alaikäinen lapsi. Aika hitaasti päivittyy tieto - Kaislan kuolemasta on kulunut jo vuosi ja kuukausi.

Vk 36
Äitiysvapaa alkaa. Järjestän ensimmäisenä äitiysvapaapäivänäni töissä kahvihetken (keksejä oli rauhallisempaa tehdä vapaalla). Kollega juhlisti vuorotteluvapaalle jäämistään, joten minä totta vie juhlistan äitiysvapaata! Pähkinävauva, jos kuka, on syy juhlaan (kalenterikutsussa sanon sateenkaarivauvaksi, koska termi aukeaa helpommin)! Työyhteisökin on ansainnut mukavan hetken kaikkien koronarajoitusten jälkeen.

Toimialajohtaja innostuu kahveilla puhumaan lämpimästi, ehkä osittain tulevan eläkkeensä innoittamana. Mieleen tulee edellinen kerta, kun jäin äitiysvapaalle. Suru tulee vieraaksi, muttei onneksi viivy kovin kauaa. Keksit ja pulla tekevät hyvin kauppansa – ehkä vähän liiankin hyvin, sillä myöhemmin selviää, että eräs kollega on vienyt tarkoituksella seuraavan päivän kahvihetkiä varten jättämäni jämäkeksit ja -pullat kotiinsa! Kyseessä olivat tietenkin Kinuskikissan pehmeät suklaakeksit, n.k. lohtukeksit.

Vk 37
Käyn Jorvissa pelkopolilla. Nikonkin olisi kannattanut olla mukana! Kätilö on ihana ja kohtaa juuri oikein. Kierrämme sairaalan paikkoja, eikä surureaktio ole kohtuuttoman suuri. Vähän itken ilmoittautumisen jälkeen, ei juuri muuta. Tunnen oloni turvalliseksi ja synnytyssali kiinteällä ammeella näyttää ihanalta! Täältä saamme myös erittäin todennäköisesti perhehuoneen. Taidamme tulla tälläkin kertaa tänne synnyttämään.

Vk 38
Äitienpäivää edeltävä viikko on surullisempi. Huomaan ajattelevani Kaislaa melkein enemmän kuin raskautta, vaikka kasvava vatsa on vahvasti läsnä. Käymme raskauskuvauksessa. Jotta kontrasteja olisi, käyn lisäksi Hop Lopissa sukulaistytön 5 v. kanssa.

Kuvannut https://www.instagram.com/thepleksi/, rajaus minun ja laatu minun

Vk 39
39+2 -sunnuntai on Mötkylälle rauhallinen päivä. Minusta se menee normaalin vaihtelun piikkiin, mutta Niko huolestuu. Liikelaskenta tulee kuitenkin täyteen 15 minuutissa ja on myöhä, joten emme lähde näytille. Maanantaina maha taas heiluu entiseen malliin. Huoli on kuitenkin pesiytynyt Nikoon, joten aikaistamme polikäyntiä. Kohdunkaulan tilanne on epäkypsä, kalvojen pyörittely ei onnistu. Käynnistys sovitaan tulevalle maanantaille. Käyn myös synnytykseen valmistavassa akupunktiossa/kiinalaisessa hoidossa. Ihan mukavan rentouttava kokemus ja Mötkylä liikkuu illalla enemmän kuin koskaan. Mötkylän peitto tulee valmiksi. 39+6 käyn ystävän kanssa klassisen musiikin konsertissa. Mötkylä selvästi reagoi eri tavoin eri sävellyksiin. Mitenköhän hän mahtaa kokea musiikin? Haemme kotiin vaunujen rungon ja pinnasängyn patjan, jotka ovat olleet säilössä Nikon vanhemmilla.

Vk 40
Laskettu aika. Harvan pähkinäraskauden taidetaan antaa edetä näin pitkälle. Meitäkin pelottaa, mutta ei raskaus, vaan synnytyksen lähestyminen. Ahdistusta melkein lisää tieto tulevasta käynnistyksestä. Oliko 40+3 hyvä valinta käynnistyspäiväksi? Toivottavasti vauva on valmis syntymään, eikä synnytyksestä tule kovin vaikea.

Saan valmiiksi ”ihokontaktipaidan”/kantotakin, jonka muokkasin kirpputorilta ostetusta XL-kokoisesta college-hupparista. Kutsumme sitä pingviinipaidaksi. En pysty/halua: laittaa esille puhallettavaa hoitoalustaa, pistää vaunukoppaa paikoilleen tai koota pinnasänkyä. Nikolla on samoja tuntemuksia. Emme taida haluta, että kaikki olisi valmiiksi, kuten viimeksi. Myöskään sairaalaan emme ota yhtä paljon eväitä kuin viimeksi.