Pois liitävä haikara

Pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta! On ehkä todettava, että en juuri nyt ole kykeneväinen noudattamaan minkäänlaista aikataulua blogin päivittämisen suhteen. Blogia ei kuitenkaan ole lopetettu, sillä itse olisin Kaislan kuoleman jälkeisinä kuukausina mielelläni lukenut myös, millaisena elämä jatkuu, kun suru ei ole enää aivan tuoretta. Oma kirjoittamisen tarpeeni häviää kuitenkin usein muille tarpeille (kodinhoito, laskut, uni,...), joten tekstejä tulee jaksamisen mukaan. Esim. Pähkinän odotus -sarja on kuitenkin yhä tulossa, sillä se on jo vuoden ajan ollut editointia vaille julkaisuvalmis. Pyhäinpäivä oli jälleen tänä vuonna merkityksellinen - ehkä enemmän kuitenkin sen lähestyminen kuin itse päivä. Suru on viimeisen kuukauden ajan käynyt tavallista useammin, ehkä muutaman kerran viikossa. Visiitit ovat useimmiten olleet häivähdyksiä - tunne on siis syvä, mutta vaikka annan sen tulla ja "asetun suruun", havaitsen jo minuutin-parin kuluttua alkaneeni ajatella jo