Pääkaupunkiseudun hautausmaat vertailussa (Linnea)

Heipä hei jälleen! Lokakuun lähestymisen kunniaksi aiheenamme on tänään lapsen hautapaikan valinta - mistäpä muustaan sitä nyt ihminen voisikaan haluta kirjoittaa? Varoituksena, että vuorossa on vähän keskivertoa mustempaa huumoria.
 
Kaislan hautaamisesta huolehtiminen kuului asioihin, jotka halusimme ehdottomasti tehdä ja joita emme missään nimessä olisi halunneet tehdä. Kukapa nyt haluaisi haudata lapsensa, mutta kun lapsi nyt kuitenkin oli pakko haudata, niin halusimme huolehtia, että se tehtäisiin meidän mielestämme parhaalla mahdollisella tavalla. Olemme tässä samassa hengessä tehneet Nikon kanssa perinpohjaisesti aika lailla kaiken muunkin, mitä olemme Kaislan eteen voineet tehdä. Tästä olen tyytyväinen, sillä vaikka hautausjärjestelyt olivat tuoreen surun keskellä raskaita, tekemistä oli näin jälkikäteen ajatellen surullisen vähän. Tuo jonkinlaista laihaa lohtua, että koemme hautaamisen sujuneen juuri oikein.

Meille oli melko nopeasti selvää, että haluaisimme tuhkata Kaislan ruumiin. Minulle ajatus lapseni ruumiin laskemisesta kylmään maahaan tuntui pahalta. Kuuma uuni tuntui paljon paremmalta vaihtoehdolta (heko heko, #deadbabymamastuff). Mutta siis oikeasti tuhkaaminen ei ajatuksena häirinnyt minua yhtä paljon kuin arkussa hautaaminen, kai se oli jotenkin abstraktimpaa. Nikokin oli tuhkaamisen kannallta, osittain myös siksi, koska saisimme silloin enemmän aikaa hautajaisjärjestelyihin. Lisäksi tuhkaus tarjoaa enemmän vapautta hautapaikan valintaan ja mehän otimme tästä ilon irti!
 
 
Niko tai minulla ei ollut mielessä yhtä paikkaa ylitse muiden, jonne olisimme halunneet haudata Kaislan tuhkat. Oikeastaan olisimme mieluiten sirotelleet tuhkia moneen paikkaan: kesämökille, koskeen, taivaalle Nikon lentomatkalla... Tätä ei laki kuitenkaan salli ja asiaa harkittuamme alkoi tuntua mukavalta, että olisi jokin paikka, jossa voisimme käydä Kaislaa tervehtimässä. Meillä ei kuitenkaan ollut selkeää näkemystä paikasta.  Aivan aluksi pohdimme jopa kesämökkiä tai äitini suvun hautaa kesämökin lähellä. Melko nopeasti kuitenkin päätimme, että jokin hautausmaa verraten lähellä kotiamme olisi hyvä. Tutkin pääkaupunkiseudun hautausmaita ja valitsin joukosta neljä kiinnostavinta, joihin kävimme Nikon kanssa tutustumassa keväällä ennen hautapaikan valintaa. Tykkäämme muutenkin vierailla uusissa paikoissa, joten tämä oli meille eräänlaista retkeilyä, makaabereja treffipäiviä. Yhdenlaista surutyötä kai sekin. Erityisesti meitä kiinnostivat muistolehdot, koska meitä ei houkuttanut ajatus hautapaikasta, jossa Kaisla olisi yksin. Voi tietysti kysyä, välittääkö Kaisla enää asiasta, mutta ei suru ole loogista.
 
Hautapaikan valinnassa tärkeitä olivat erityisesti seuraavat tekijät:
1. Sijainti/saavutettavuus
2. Yleinen tunnelma (hautausmaalla ja itse hautapaikalla)
3. Seura. Lapset viihtyvät muiden lasten seurassa ja meistä oli kaikessa kamaluudessaan oudon lohduttava ajatus, että lähelle olisi haudattu muitakin lapsia.
4. Mahdollisuus päästä itse mukaan laskemaan tuhkat
 
Tässä tieteellisellä tarkkuudella tehty hautausmaiden vertailu:

Honkanummen lastenlehto
 
 
Lyhyt kuvaus: Kaisla tuhkattiin Honkanummen krematoriossa ja kävimme häntä sinne viedessämme tutustumassa lastenlehtoon. Lehto on ollut pitkään käytössä. Honkanummi oli meille ennestään tuntematon paikka, mutta selvisi, että kyseessä on vuoden hautausmaa 2010!
 
Plussat: Pidimme hautausmaan kappelirakennuksesta, vanhoista hongista ja runsaasta kasvillisuudesta sekä lastenlehdon tunnelmasta, isoista kivistä, joihin muistolaattoja on kiinnitetty ja kaikesta rakkaudesta, joka lastenlehdon muistoesineistä säteilee. Sijainti on meille hyvin saavutettavissa ja minä voin käydä siellä myös työmatkallani. Honkanummella käynti taisi ylipäätään herättää ajatuksen, että muistolehto voisi olla mukava valinta. Osallistuminen tuhkien laskuun on mahdollista.

Miinukset: Lahdenväylä kulkee verrattain lähellä Honkanummea ja sieltä kantautui talvella jonkin verran liikenteen ääniä. Lastenlehto ei kuitenkaan ole aivan väylän kainalossa.



Malmin hautausmaa
 
 
Lyhyt kuvaus: Suomen suurin hautausmaa. Myös toiset Nikon isovanhemmista on haudattu tänne.
 
Plussat: Sijainti erinomaisesti saavutettava ja olisi saattanut olla mahdollista haudata Kaisla samaan hautaan Nikon toisten isovanhempien kanssa. Paikassa on myös muistolehto.

Miinukset: Myöskin Lahdenväylän varrella, melu on voimakasta joissakin hautausmaan osissa. Nikon isovanhempien hauta ei tuntunut luontevalta. Muistolehto taas sijaitsee hautausmaan meluisimmassa osassa ja on tarkoitettu kaikenikäisille, eikä sinne ole juuri haudattu lapsia. Uusi muistoseinä, johon kilvet on kiinnitetty, oli meidän makuumme turhan karu. Juhlapäivinä ruuhkaisa.

Hietaniemen muistolehto
 

Yleiskuvaus: Hietaniemi on yksi Suomen vanhimmista hautausmaista, joinne on haudattu mm. Helene Schjerfbeck, Tove Jansson ja Nikon isoisä.

Plussat: Kaisla olisi selkeästi hyvässä seurassa. Hautausmaalla myös on muistolehto, joka sijaitsee meren rannassa ja on aivan upea! Merinäköala ei ilmeisesti vaikuta hinnoitteluun. Melko rauhallinen tunnelma. Sijainti hyvin saavutettava riippumatta siitä, missä päin pääkaupunkiseutua asuu.

Miinukset: Muistolehtoon on kilpien perusteella haudattu vain yksi lapsi ja hänenkin hautaamisestaan on kulunut viitisentoista vuotta.  Muistolehdon läheltä kulkee vilkas lenkkipolku; ei yksityisin mahdollinen paikka hiljentyä suremaan. Tuhkien sirotteluun ei luultavasti olisi päässyt osallistumaan, emme kyllä selvittäneet.

Kellonummen hautausmaa:


 
Yleiskuvaus: Uudehko hautausmaa Espoossa, Kehä III:n ja Turunväylän risteyksen pohjoispuolella. Hautausmaalle on myös hiljattain perustettu lastenlehto, joka on pääkaupunkiseudun ainoa Honkanummen lisäksi.

Plussat: Todella vehreä ja rauhallinen hautausmaa metsän keskellä. Liikenteen ääniä ja muita häiriöitä oli vähemmän kuin muilla hautausmailla. Alueen keskellä on komea nurmikkokäytävä risteineen. Hautausmaalla on myös (lintu?)lammikko sekä kota, jossa voi vaikka syödä eväitä. Surressa tuleekin tunnetusti nälkä! Tämä hautausmaa tuntui suremisen lisäksi myös viihtymisen paikalta, modernia. Myös varsinainen lastenlehto oli miellyttävä, joskin vielä vähän tyhjä. Kävimme tuolla toistekin, jälkitarkastuksen jälkeen. Luonto on Kellonummella lähellä - toisella visiiteistä nahistelimme siitä, olivatko lastenlehdon vieressä olleet muurahaiset "kusiaisia" vaiko jotain muuta laatua. Suosittelen vierailemaan ihan muuten vaan!


Miinukset: Sijainti. Ensimmäisellä käynnillä saavuimme bussilla ja se kesti. Kauan. Käytännössä täällä käytäisiin vain mökkimatkan varrella ja haluammeko, että hautausmaavisiitti yhdistetään lähes poikkeuksetta mökkeilyyn? Lastenlehto on vielä uusi, eikä sinne meidän käyntimme aikaan oltu vielä taidettu haudata ketään, koska kilvet olivat tyhjiä (kuva alla). Tuntui, että Kaisla olisi ollut hautausmaalla ihan yksin. Olisimme silti saattaneet valita tämän, jos sijainti olisi meidän kannaltamme toimivampi.


Lopputulos:
 
Päädyimme lopulta hautaamaan Kaislan Honkanummen lastenlehtoon. Se tuntui eniten oikealta, eikä haudan hoitamiseen ole paineita toisin kuin omalla hautapaikalla. Sitä paitsi kyseessä on vuoden hautausmaa 2010! #vainparastalapselle. Kesäkuussa järjestimme "toiset hautajaiset" eli muistelutilaisuuden tuhkien laskun yhteydessä. Nyt Kaislan hautaamisesta on kulunut jo kolme kuukautta ja illat pimenevät. Seuraavaksi etsimme hänelle kynttilälyhdyn. Juuri oikeanlaisen. Surun kanssa ei ole kiire.
 

Kommentit

  1. Oihh! Mekin kierrettiin paljon eri hautausmaita, käytiin myös Hietaniemessä ja Malmilla, sekä hautausmailla joilla on esivanhempiemme hautoja. Lopuksi kuitenkin valittiin tuhkien sirottelu mereen. Meri on niin kaunis ja rauhoittava. Se on myös kaikkialla läsnä, muistella voi aina missä vaan meren ääressä. Meidän elämäntapamme ei ole niin paikkaan sidottu, joten olisi ollut vaikeaa päättää edes maata, saati sitten kaupunkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa kauniilta! Tätä myös harkitsimme, mutta halusimme ihmisiä mukaan edes tälle saattomatkalle, niin olisi mennyt hankalaksi. Lisäksi ajatus hautapaikasta lehdossa alkoi houkuttaa Honkanummella vierailun jälkeen. Itse asiassa meillä oli muuten myös ajatu tuhkien jakamisesta moneen paikkaan (täydensin tekstiä), mutta tätä laki ei salli, pitää olla yksi virallinen hautapaikka/sirottelupaikka. Ei siitä kyllä taida viranomainen olla kiinnostunut, että miten ihmiset yksityisesti asian ratkaisevat.

      Poista
  2. Niin järjetöntä kuin se onkin, niin tuntuu hyvältä, että lapsi on lasten kanssa. Mietin monesti, että Novalla on siellä jo useampia lapsia kavereita, jotka jotain kautta ikäänkuin tiedän tai tunnen. Ajattelen heitä kaikkia, myös Kaislaa, aina kun Honkanummella käydään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin se vielä lohduttaa lisää, että tietää joidenkin lasten vanhempia (sen lisäksi ettei lapsi ole yksin). Näemmä lapset tuovat vanhempia yhteen jopa kuolleina.

      Poista
  3. Tuttuni kertoi että hän on ottanut yhteyttä hautaustoimistoon Jyväskylässä, ja ovat kovasti miettineet hautapaikkaa. Hieman heillä on ilmeisesti vaikeuksia päätöksen suhteen, mutta toivovat saavan myös apua sitten ammattilaiselta tähän liittyen. Raskaita aikoja ja päätöksiä. Uskon että tämä sinun vertailusi auttaa monia.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Terveisiä? Kysymyksiä? Sepä mukavaa!