Hänestä olisi voinut tulla Ilona (Linnea) #Kaisla

Minun toivenimeni mahdolliselle tyttärelle on vuosia ollut Ilona. Kuultuani, että Kaisla on tyttö, aloin heti ajatella, että hänestä voisi tulla Ilona. En silti lukinnut nimivalintaa, sillä emmehän vielä tienneet, tuntuisiko nimi hänelle sopivalta. Pian Nikon kerrottua minulle Kaislan kuolleen, totesin surkeana, että ”Ilona, nyt se nimi meni sitten siinä” (kaikenlaista sitä ajatteleekin shokissa, kun lapsi on kuollut). Niko oli kuitenkin ehtinyt jo harkita asiaa ja vastasi, että ”ei, hän on pieni ja siro ja näyttää enemmän Kaislalta”. Kun näin Kaislan, olin samaa mieltä.

Muistan olleeni epämääräisen helpottunut siitä, että Ilona-nimen voisi antaa vielä joskus tulevaisuudessa. Se loi toivoa. Suhteeni Ilona-nimeen on kuitenkin ollut sen jälkeen hankala. Tänään oivalsin lopulta, mistä on kyse: Vastasyntynyt, kuollut Kaisla näytti (onneksi) rauhalliselta, eteerisen kauniilta ja hänellä oli kaislan väriset hiukset. Paljon muuta emme hänestä tiedäkään.

Ehkä elävällä Kaislalla olisi ollut Ilonan persoonallisuus, vaikka hän ei kuolleena näyttänytkään Ilonalta? Osuu surun ytimeen, että emme koskaan saa tietää tätä. Vaikken koskaan ollut varma, että Kaislasta tulisi Ilona, ehdin mielessäni sovitella tätä nimeä hänelle koko raskausajan. Tiedämme hänestä niin kovin vähän. Kuolleesta lapsesta tuli Kaisla, mutta elävänä hänestä olisi saattanut tulla Ilona. Nimeen tiivistyy menetettyjä sirpaleita siitä, kuka Kaisla olisi voinut olla toisessa todellisuudessa; hänen kuolemansa myötä menetetyt mahdollisuudet. Tavallaan Ilona on siis se elävä lapsi, jonka olisimme voineet saada, kun taas Kaisla on se kuollut lapsi, jonka saimme - ja kuitenkin kyse on samasta lapsesta.

Pähkinän ristiäiset ovat elokuussa, emmekä ole vielä varmoja nimestä. Yhden asian kuitenkin tiedän: hänen etunimensä ei voi olla Ilona. Se nimi on jo varattu, vaikkei sitä virallisesti koskaan annettukaan.